Tunnejohtaminen on tällä hetkellä globaali trendi, mutta jargonit sikseen! Miten homma etenee arjessa sen jälkeen kun aamukahvi on mukissa ja päivän ensimmäiset hyväthuomenet toivotettu?
Parikymmentä vuotta sitten suomalaisessa yritysmaailmassa uskottiin ehdottomiin auktoriteetteihin. Sitten suomalainen ”management by perkele” havaittiin huonoksi vaihtoehdoksi. Kekkonen ei palaa. Päätöksiä ei jyrätä enää voimalla läpi suljetuissa kabineteissa.
LRN Corporationin kyselytutkimuksen mukaan 90% vastaajista kokee, että moraalisesti suoraselkäinen johtajuus innostaa työntekijöitä parempaan suoritukseen. Johtajien tulee siis antaa alaisilleen vapauksia ja luottamusta käskyjen sijaan.
Vallalla on uusi ihanne: Avoimuus, alaisten ja asiakkaiden rinnalla kulkeminen, tunnetaidot ja empatia. Kysymys on trendistä. Sen tiimoilta yritysoppaat, seminaarit ja erilaiset kouluttajat suoltavat sanoja.
Mutta yläkäsitteet ja jargonit sikseen! Entä käytäntö?
Ensimmäinen esimerkki: Isolla tuotantolaitoksella työtiimi esitti esimiehelle haaveen vähän erilaisesta ystävänpäivätapahtumasta. Esimies olisi voinut torpata moiset haihattelut alkuunsa, eiväthän ne edistä tuotantolinjojen tehokkuutta tai asiakashankintaa. Hän päätti kuitenkin toisin. [Lue linkistä miten kävi ]
Toinen esimerkki: Eräs tulevan esikoululaisen äiti alkoi pohtia koulukiusaamista. Voi kun sen ehkäisyyn voisi osallistua oman työn kautta! Taas esimiehellä oli mahdollisuus torjua idea jyrkästi, edellä mainituin perustein. Mutta aihe kosketti tunnetasolla myös esimiestä, ja edelleen meitä muita. Tulossa on valtakunnallinen kampanja, josta tulemme kuulemaan lisää jo kevään aikana. [Linkki artikkeliin]!
Tunne! Miten sen määrittelisi? Miten johtaja tunnistaa omat tai alaistensa tunteet, näkee niissä potentiaalia, ja antaa tilaa toimia. Voiko tunne-elämysten hyväksyminen parantaa motivaatiota, yhteishenkeä ja jopa yksittäisiä työsuorituksia?
Entä miten aidosti myynnin ammattilainen haluaa tietää asiakkaan kuulumiset, tarpeet ja odotukset arjessa? Parhaimmillaan tältä pohjalta syntyy sarja aitoja kohtaamisia. Yhdessä läpikäytyjä haasteita ja onnistumisia. Yhteistä kehitystä. Yhteistä menestystä.
Me Lindströmillä puhumme jatkuvan palvelun mallista ja erinomaisesta asiakaskokemuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa tunteen kohtaamista tunteella, empatiakyvyllä ja ammattitaidon tuomalla varmuudella. Voin vakuuttaa; tunne-elämysten tuottaminen ei ole rakettitiedettä.
Kolmas esimerkki: eräs nuori myynnin esimies näki ristiriidan kylmien tulostavoitteiden ja kohtaamiensa ihmisten välillä. Niinpä hän päätti aloittaa tiiminpalaverit fiiliskierroksella, viljelee työssään tunnesanoja ja suunnittelee nyt opintoprojektia liittyen tunnetaitojen käsittelyyn. [Lue hänen bloginsa tästä linkistä].
Ja kyllä; tämä kaikki tuntuu minusta hemmetin hyvältä. On vahva tunne yhdessä tekemisen voimasta. Ja ylpeys siitä, että juuri minä voin työssäni mahdollistaa pieniä ja isoja unelmia, joita meidän talossamme riittää enemmän kuin tässä tekstissä voi luetella. Kykyä loistaa, ja saada muutkin loistamaan.
Tuliko tästä potkua tunnejohtamiseen?
Laitetaan lisää pökköä pesään: myös väestörakenteen muutos on syy hyödyntää tunnetaitoja työelämässä.
Väestörakenne ja sosiaalinen kudos muuttuu nopeammin ja radikaalimmin kuin kukaan osasi ennakoida vielä pari vuotta sitten. Suomi on tämän ihmiskunnan megatrendin kärjessä. Käytännössä kysymys on siitä, että tukiverkostot muuttuvat. Juuri meillä, ja juuri nyt. Sisaruksia ja serkkuja on vähemmän. Työyhteisön ja yhteistyöverkostojen merkitys korostuu. Asiakkaalle tai työntekijälle, jonka kohtaat pikaisessa palaverissa, saatat olla osa tärkeintä lähiverkostoa.
Mikä tunne tästä herää? Voisiko palaverin jälkeen siirtää älylaitteet sivuun ja kysyä toiselta miten arki sujuu iloineen ja suruineen, tai millä fiiliksellä projekti jatkuu. Voin suositella! Meidän talossa nämä hetket ovat helmiä arjen keskellä.
